Kirjaviidakko 13.2.2020:
Pidän Alasalmen tavasta kääntää viattomalta ja täydelliseltä vaikuttava
henkilöhahmo joksikin aivan muuksi. Pinnan alta paljastuu aina jotain
epämukavaa, vaikka lukija ei ensin näe kiilteessä särön säröä. Tällainen
ulkokultaisuuden särkeminen on tämän kirjailijan romaaneille tunnusomainen
piirre.
Jori/Kaiken voi lukea 26.6.2012:
Alasalmen teksti vetää voimakkaasti puoleensa. Tämän kirjan piti kestää
pari-kolme päivää, mutta niin vain menin hotkaisemaan sen päivässä,
kun en malttanut lopettaakaan.
|
Tuo tumma nainen houkuttelee lukijan ihastelemaan Helenan ja Hannun
luomusta, täydellistä taloa torneineen, puutarhoineen, kalusteineen
ja tapetteineen. Kun Ohto-poika tuo näytille tyttöystävänsä Pauliinan,
Helena ja Hannu lumoutuvat tytön viehkeydestä. Nuori pari muuttaa
heidän kanssaan asumaan taloon. Syntyy lapsi, toinenkin. Suurperheen
idylli näyttää säröilemättömältä. Mutta mitä ajattelee kuvankaunis
Pauliina täydellisen naamionsa takana? Mitä Helena tietää toisenlaisesta
maailmasta, joka tulee uhkaavan lähelle hänen harmonista idylliään?
Päivi Alasalmen romaani viekoittelee lukijan soljuvan ja notkean kerronnan
mukana yhä pitemmälle romaanin tummenevaan maailmaan. Kerronnan syke
kiihtyy – ja kohta ollaan keskellä alasalmelaista hurjuutta, joka
hurmaa ja hirvittää.
Gummerus Kustannus, syyskuu 2006
ISBN 951-20-7243-2
|
|