Onnellisia ihmisiä

	Onnellisia ihmisiä
Leena Lehtolainen, Ruumiin kulttuuri 1993: "Alasalmen tekstistä ei voi olla lumoutumatta, sen uhriksi joutuu väkisinkin." Kaisa Neimala, Yhteishyvä 04.08.1993: "Onnellisissa ihmisissä on sellaista groteskia, mahdollista kauhua, joka kauhistaa lapsenmielensä lopuilleen käyttänyttäkin lukijaa. Sen tarinan pelottavuus ei synny fantasiasta, siinä uhkaavat arkielämän hirveät pelot." Pasi Lankinen, 04.10.1992: "Päivi Alasalmen kolmas romaani on kiehtova yhdistelmä vakavuutta ja julmaa huumoria. Alasalmi kirjoittaa kuin velho."	Romaani hyvin toimeentulevista ihmisistä, joiden silkoinen kuori on ohut ja murtuu sattuman oikusta. Marianne ja Jali asuvat tiilitalossa maaseutukaupungissa, heillä on kaksi pientä lasta ja hyvä toimeentulo. Ritva on lähikaupungin taidemuseossa töissä. Hänen, Jalin ja Mariannen kohtalot liittyvät toisiinsa omituisella, sattumanvaraisella ja järkyttävällä tavalla. Onnellisia ihmisiä on tarina keskiluokan sisällä muhivasta angstista ja turvattomuudesta. Se on kiehtova yhdistelmä vakavuutta ja julmaa huumoria. Alasalmi kirjoittaa kuin velho ja lukija joutuu tuon tuostakin hämmennyksiin. Gummerus Kustannus, tammikuu 1992 ISBN 951-20-4154-5

Romaani hyvin toimeentulevista ihmisistä, joiden silkoinen kuori on ohut ja murtuu sattuman oikusta. Marianne ja Jali asuvat tiilitalossa maaseutukaupungissa, heillä on kaksi pientä lasta ja hyvä toimeentulo. Ritva on lähikaupungin taidemuseossa töissä. Hänen, Jalin ja Mariannen kohtalot liittyvät toisiinsa omituisella, sattumanvaraisella ja järkyttävällä tavalla. Onnellisia ihmisiä on tarina keskiluokan sisällä muhivasta angstista ja turvattomuudesta. Se on kiehtova yhdistelmä vakavuutta ja julmaa huumoria. Alasalmi kirjoittaa kuin velho ja lukija joutuu tuon tuostakin hämmennyksiin.

Gummerus Kustannus, tammikuu 1992
ISBN 951-20-4154-5