Salla Brunou/Sallan lukupäiväkirja 28.2.2011:
Alasalmi herkuttelee groteskeilla yksityiskohdilla ja kasvattaa suomalaisen arkirealismin melodramaat- tiseen loppuhuipentumaan.

Uskonnollisen lahkon kuvaus on mielenkiintoista, koska aihe on sellainen, että fiktiossa kiihkoilu saa helposti ylilyönnin tuntua, mutta samaan aikaan on pakko muistaa, että oikeassa elämässä vastaavaa ja vielä pahempaa tapahtuu jatkuvasti. (...)

Alasalmen kirjoitustyyli on puhdas ja selkeä, osuvat sanavalinnat maustavat hänen hyvää ja raikasta suomen kieltään. Alasalmi on ehdottomasti kirjailija, jolla on oma ääni.

Päivi Alasalmen nimi takaa laadun: lukija tietää odottaa silkinsoljuvien sanojen takaa paljastuvia hurjia käänteitä, jotka nostattavat hiukset pystyyn ja saavat selkäpiihin karmivia tuntoja...
Armilla on kiltti perhe ja rakastava mieli. Hän haluaa saattaa ihmiset tyytyväisiksi syöttämällä heille hyvää ruokaa. Eihän kukaan voi tahtoa pahaa, jos on lämmintä keittoa pullollaan. Mutta Armi kaipaa kiihkeästi ystävää. Hän luuleekin sellaisen saaneensa, vieläpä kaksikin ystävää, kun työpaikan naisista kaksi liittoutuu hänen kanssaan suloiseen naisten keskeiseen kolmoissidokseen. Mielevät sanat kätkevät kuitenkin monia piikkejä. Armi joutuu katkerasti pettymään ja jatkamaan ystävän etsintää.

Pestauduttuaan merkilliseen uskonnolliseen yhteisöön keittäjäksi hän pääsee osalliseksi sananmukaisesti syleilevästä ystävyydestä, jolla tulee olemaan kauaskantoiset seuraukset. Lukija ei pääse helpolla, vaikka kerronta tempaa mukaansa kuin vuolas virta. Alasalmi on taiturimainen kertoja, joka pitää lukijan vallassaan, tahtoipa tämä sitä tai ei.

 

Gummerus Kustannus, syyskuu 2002
ISBN 951-20-6210-0