Valkoinen nainen

 
Salla Brunou/Sallan lukupäiväkirja 18.12.2010:
Hyvä, kiehtova ja omaperäinen kirja.


TEPPO KULMALA/Savon Sanomat 2.9. 2008:
Alasalmi kuvaa värikkäästi ja luultavasti tapahtuma- paikat kokeneella tietämyksellä afrikkalaista oloa ja maisemaa.

Ihmissuhdekuviointi menee kiiltokuvamaisuudessa niin yli, että lukijan on epäiltävä lukemaansa - lopulta ehkä liiankin pitkälle. Miten tahansa, samalla Päivi Alasalmi onnistuu. Sekä kerrontarakenteen mieliku- vituksellisuus että romaanin kielellinen realismi ovat sen verran tehokkaita, että kirja jättäytyy kiinni lukijaan, visualisoituu mielessä ja lopulta vaikuttaa.

Huiputtaakin toki.

 

Afrikka on seikkailu, taistelu, romanssi ja rukous. "Sillä hetkellä kaikki paha tuntui Anitasta olevan hyvin kaukana, ja kaikki maailman rakkaus tässä, missä hänen perheensä eli ja hengitti.”


Afrikassa yö ei laskeudu, se putoaa mustana kuin nubialainen nahka. Anita asuu miehensä Kimmon ja kahden pienen poikansa kanssa Tansaniassa. Mies suojelee eläinpuiston villieläimiä salametsästäjiltä, äiti hoivaa lapsia ylellisessä talossa, joka suojataan yöksi kaltereilla. Elämä on auringonpaistetta ja rakkautta täynnä, kunnes välähdykset menneisyydestä alkavat vainota.


Anita suojelisi perhettään kuin naarasleijona, uhraisi henkensäkin heidän puolestaan. Mutta mitä hän pelkää? Keitä ovat uhkaavat valkoiset miehet?
Valkoinen nainen täydentää Päivi Alasalmen tiiviin tummasävyisten naisromaanien trilogian. Lämmin perhenäytelmä muuttuu karmivaksi sukellukseksi kärsineen naisen muistojen pimentoihin. Alasalmi kuvaa eläytyen Afrikan maagisen maiseman, luonnon ihmeineen ja ihmisen pienuuden loputtoman savannin rinnalla. Valkoinen nainen on myös kannanotto länsimaisen yhteiskunnan arvoihin, kulutuskulttuuriin sekä kolonialismiin.

 

Gummerus Kustannus, elokuu 2008
ISBN 978-951-20-7795-3